8.8.2014

347

Huhhuh, neljäs päivä meneillään, ja vielä olisi 347 päivää jäljellä kahdenkymmenenviiden vuoden rajapyykkiin. Tämä viikko on mennyt yllättävänkin helposti, joskin täytyy myöntää, että eilen sorruin ruisleipään ja ai että, miten hyvälle se maistui! Tarkoituksena minulla oli pitää tällä viikolla kolme päivää Nutrilett -dieettiä, mutta loppujen lopuksi olen tyytynyt korvailemaan osan aterioista Nutrilettin tuotteilla. Ainoa positiivinen asia, mitä tällä hetkellä Nutrilettista keksin on se, että näläntunteeseen tottuu ja vatsalaukku ei ainakaan pääse venymään. Muutoin tuntuu, että mieluummin syön reilusti kasviksia ja vihanneksia kuin sekoittelen jauhopussista pirtelöä tai "nautiskelen" vihannesliemistä. Kyllä maistui puurokin tänä aamuna i-ha-nal-le, kun oli kolmena edellisenä aamuna hörppinyt teennäisen makuista pirtelöä.

Kalorimäärät olen tällä viikolla pyrkinyt pitämään todella matalina, sillä toivon saavani kunnon alkupotkun laihtumiselle, jotta motivaatio olisi entistäkin kovempi. Seuraavilla viikoilla aion kyllä hieman nostaa päivän kalorisaldoa terveellisten ruokien avulla, sillä ihan näin pienillä kalorimäärillä ei kyllä kovin pitkälle pötkitä, ja olen kuullut että elimistö menee "hätätilaan", mikäli energiamäärät jäävät reilusti alle suositellun. Esimerkiksi eilen söin vain 678 kalorin edestä, mikä on yli puolet Kiloklubin minulle suosittelemasta energiamäärästä. Jatkossa aionkin noudattaa ennemmin tuota Kiloklubin antamaa suositusta, sillä ohjelma vaikuttaa todella kätevältä ja helpolta - kunhan  sinne muistaa kirjata syömisensä ja liikkumisensa. Ohjelman mukaan minun on mahdollista saavuttaa tavoitepainoni 27 viikon kuluessa, kuulostaa mielestäni kovin lohdulliselta!

Mitenkäs muilla painonsa ja elämäntapojensa kanssa kamppailevilla menee?

7.8.2014

348

Itsetunto. Toki tiedän, ettei laihtuminen ole varma avain itsevarmuuteen, mutta uskon, että itsetuntoni olisi terveemmissä kantimissa, mikäli painoni tippuisi hieman ja voisin kokea itseni kauniiksi.
Keveämpi olo. Henkisesti tunnen olevani jo hoikemmassa kropassa, mutta fyysinen ulkomuoto kertoo muuta. Kaipaan kevyttä oloa ja hyvää kuntoa, tunnetta siitä että jaksan ja pystyn selviytymään monenlaisista fyysistä kuntoa vaativista suorituksista.
Terveys. Ylipaino tuo mukanaan valtavasti riskejä, ja itselleni tuo 25 vuoden rajapyykki tuntuu siltä, että sen jälkeen kunnosta on pidettävä entistä enemmän huolta - pelkkä nuoruus ei enää riitä siihen, että säilyy terveenä.
Vaatteet. Kyllästyttää se, että vaatteet puristavat aina vääristä paikoista ja aina pitää valita mahdollisimman löysä yläosa, jotta läskit eivät erottuisi.
Ulkonäkö. Koska tunnen itseni tavallaan jo kevyemmäksi kuin mitä olen, haluan myös ulkomuotoni kertovan, että olen aktiivinen ja itsestään huolta pitävä tyyppi.
  Poikaystävä. Vaikka poikaystäväni rakastaa minua sellaisena kuin olen, tukee hän laihduttamistani täysillä ja on itsekin samalla tekemässä elämäntaparemonttia. Liippaa toisaalta myös itsetunnon kanssa, mutta haluan kumppanini voivan olla ylpeä minusta ja saavutuksestani.
Sokeririippuvuus. Sokerihiiri on nimensäkin mukaisesti  ihan vähän riippuvainen makeista herkuista. Ongelmana eivät siis niinkään ole Mäkkäriateriat, vaan viattomilta tuntuvat jäätelöt, keksit ja karkit. Yleensä syön sosiaalisissa tilanteissa, mutta toisinaan myös lohtusyöminen yksin ja salaa on tuttua. Viikon aikana tuleekin naposteltua yllättäen ihan liikaa herkkuja, kun joka päivä joku kaveri tarjoaa jotakin.
Minä pystyn siihen -fiilis. Tämäkin linkittyy itsetuntoon, mutta haluan tehdä elämäntavoissani muutoksen, joka kantaa loppuelämän. Olen pohtinut paljon esimerkiksi sitä, etten halua antaa omille (tuleville?) lapsilleni esimerkkiä sohvaperunana, vaan haluan istuttaa heihinkin liikuntakipinän ja harrastaa paljon yhdessä perheen kanssa. Lisäksi haluan, että hyvä oloni ja terveelliset elämäntottumukseni näkyvät myös ulospäin.

Aika monta syytä keventää, vai mitä? Kyllähän se on fakta, että terveellisempi elämä tuo mukanaan myös sen, että vyötärö kapenee ja paino putoaa. Haluan, että muutos on pysyvä ja että muutamme poikaystäväni kanssa tottumuksiamme ruokailun ja liikunnan suhteen niin, että voimme jatkaa niitä lopun elämäämme. 

Miltäs kuulostaa?

6.8.2014

349

 
Hui, nyt jännittää. Tänään te kuulette, millaisiin mittoihin olen varteni päästänyt. Toisaalta tuntuu helpottavalta kirjoittaa mitat ylös - pianhan siitä alkaa numeroita tippua pois! Ihan liian kauan olen sulkenut silmäni painoltani ja mitoiltani, mutta nyt on aika nostaa kissa pöydälle (tämä hiiri sanoo siihen että iik!) ja todeta, että suunta ei voi olla kuin alaspäin, mikäli haluan säilyttää itsearvostukseni. No, tässä ne nyt sitten tulevat...

Pituus 162 cm
Paino 73 kg
BMI 27,8
Vyötärön ympärys 91 cm
Lantion ympärys 105 cm
Reiden ympärys 60 cm
Käsivarren ympärys 32 cm

Siinä ne nyt komeilevat, kaikkien nähtävillä. Sokrun mitat ovat kieltämättä melkoiset, mutta sitähän varten tähän projektiin on ryhdytty, että mitat saadaan salonkikelpoisiksi. Biitsikunto 2015 odottelee jo melkein nurkan takana! ;)

5.8.2014

350




Hei, sinäkö siellä? Mahtavaa, että olet klikkaillut itsesi juuri tähän blogiin, sillä minä kaipaan tukea. Toivottavasti olet siis sellainen kiva ja reipas tyyppi, jolla on mukanaan kassillinen vinkkejä elämäntapamuutosta ajatellen. Toisaalta, jos sinulla ei ole antaa minulle vinkkejä, toivon, että voimme yhdessä aloittaa matkan kohti terveellisempiä elämäntapoja ja tsempata toinen toisiamme.

Minä olen Sokerihiiri, saa kutsua Sokruksikin, ja olen kaksikymmentäneljävuotias. En ole koskaan ajatellut, että olisin varsinaisesti läski, mutta pikkuisen pyöreä olen aina ollut. Salamyhkäisesti vaaka on kuitenkin kivunnut seiskalla alkaviin lukemiin, ja jotakin on tehtävä pian. Maaginen kahdenkymmenenviiden vuoden rajapyykki häämöttää tasan 350 päivän päässä, ja tästä päivästä alkaa lähtölaskenta oikeaan aikuisuuteen. 

Olen laihduttanut niin monesti etten edes muista, ensimmäistä kertaa jo joskus peruskoulussa kuultuani, että olen liian pullea (sitä kyllä kuulin valitettavan usein muutenkin...) ja voisikin sanoa, että olen ollut melkoinen jojoilija. Tai no, oikeastaan painoni ei ole juurikaan laskenut, mutta laihdutuskuureja olen aloittanut kymmeniä. Olen aina ensimmäiset päivät kokonaan syömättä ja repsahduksen tapahduttua heittäydyn herkuttelemaan antaumuksella, ajatellen että aloitan sitten maanantaina uudelleen. Kierre on valmis, ja laihduttaminen aiheuttaa vain stressiä ja harmaita hiuksia. 

Viime keväänä aloitimme avopuolisoni kanssa terveellisempiin elämäntapoihin tähtäämisen, ja samalla sai alkunsa yhteinen lenkkeilyharrastuksemme. Juokseminen on ihanan rentouttavaa, maisemat vaihtuvat ja oman kumppanin kanssa kokee mahtavia onnistumisen tunteita. Lenkkeilyn lisäksi hankimme kuntosalikortit, joiden käyttäminen on kylläkin, valitettavasti, kesäaikana jäänyt kovin vähälle. Nyt olisi tarkoitus jatkaa terveellisten elämäntapojen etsimistä ja niihin totuttelua yhdessä, toinen toistemme tuella. Itselläni pudotettavaa painoa on kuitenkin kertynyt enemmän, ja sen vuoksi päätin perustaa tämän blogin, toiveenani luoda sosiaalista painetta ja tsemppaavaa ilmapiiriä onnistumiselle. Ehkä täältä löytyy muitakin, jotka kaipaavat tukea painonpudotukseen?

TERVETULOA!